Meripartiolippukunta Turun Partio-Sissit ry
Takila
Leo Tavio kirjoitti vuonna 1957 ilmestyneeseen Reimariin n:o 4 artikkelin, jota voidaan pitää Takilan syntysanoina. Seuraavassa tämän kirjoituksen alku:
Vanhempien asenne partiotoimintaan taitaa yleensä olla laadultaan melko käytännöllistä vai uskaltaisinko sanoa itsekästä. Vapauttaahan lastemme partiointi ainakin yhtenä iltana viikosta meidät kuulemasta heidän meluamistaan kotinurkissa puhumattakaan siitä, että se suo meille kesäisin, leiriaikana, vähintään viikon kestävän kesäloman.
Ehkä me mielellämme myös jaamme vastuun kasvatuksen onnistumisesta lippukunnan kanssaja vetäydymme aikanaan toivottomuuden taakse, jossa ei näytä partiotoimintakaan johtaneen tuloksiin.
Siinä sivussa pystymme ehkä näkemään partiotoiminnassa muitakin jalompia tavoitteita ja sen pysytyvän johtamaan uutta polveamme lähemmäs niitä arvoja, joille itsekin olemme pyrkineet elämäämme rakentamaan: esim. rehellistä elämänasennetta ja luonnonläheisyyttä.
Artikkelin lopussa ehdotetaan, että partiosissien vanhemmat kokoontuisivat pohtimaan, millä tavalla he voisivat antaa lippukunnalle sen tarvitseman niin henkisen kuin aineellisenkin tuen.
Perustajajäseniin kuuluva rouva Arla Helokoski muistelee, että seuraava vaihe Takilan perustamisessa oli Tavioiden kotona pidettyalustava neuvottelu, jonne oli kutsuttu muutamia partiosissien vanhempia.
Sitä seuraavasta tilaisuudesta sen sijaan on säilynyt tarkkaakin tietoa. Reimari n:o 5 kertoo nimittäin, kuinka lähemmäs pariinkymmeneen kohoava vanhempien joukko tapasi toisensa Kololla 12.12.1957:
Mielenkiintoisen keskustelun jälkeen todettiin, että ehdotettu tukielin on ensiarvoisen tärkeä lippukunnan vastaisen toiminnan kannalta ja yksimielisesti päätettiin perustaa TP-S:lle tällainen tukielin tai vanhempainneuvosto tai -kerho tai mikä hän nyt lienee ja sille annettiin komeasti nimeksi TAKILA.
Mikäli perustamispäivänä pidetään edellä mainittua 12.12.1957 on Takilan ikä tätä kirjoitettaessa lähes päivälleen 35 vuotta. Asia ei ole kuitenkaan ihan varma. Nimittäin Reimarissa n:o 8 julkaistiin aukeaman mittainen artikkeli: "Takila täyttää vuoden". Sen ensimmäinen kappale kuuluu seuraavasti:
Tammikuussa 1958 oli partiosissien vanhempia koolla Pansiossa. Tässä tilaisuudessa päätettiin perustaa Turun Partio-Sisseille tukielin eli vanhempainneuvosto, jolle annettiin merenhenkinen nimi TAKILA, sillä olihan kysymys meripartiolippukunnan tukielimestä ja nimi koetettiin saada ilmentämään sitä kiinteätä yhteyttä, jota haettiin lippukuntaan - itse aluksen runkoon. Nimensä mukaan tämä elin oli tarkoitettu viemään lippukuntaa - runkoa - eteenpäin, kuten aluksessakin on takilan tehtävänä.
Ilmeisestikin pidettiin kolme kokousta. Ensimmäisessä valmisteltiin tukiyhdistyksen perustamista, toisessa päätettiin sellainen perustaa ja keksittiin jo nimikin ja kolmannessa perustettiin yhdistys.
Lippukunnan omasta arkistosta selviää, että tämä Takilan kolmas kokous pidettiin lippukunnan alkajaiskokouksen yhteydessä 13.1.1958.
Takilan tehtävä määriteltiin perustamiskokouksessa seuraavasti:
Takila on Turun Partio-Sissien tukielin, jonka tarkoituksena on antaa aineellista ja henkistä tukea lippukunnalle ja samalla virkistystä omillekin jäsenille.
Uuden tukiyhdistyksen toiminta alkoi vauhdikkaasti. Heti ensimmäisenä vuonna järjestettiin sekä kevät- että syysmyyjäiset, oma purjehdus Merisissillä sekä vierailupäivän tutustumiskäynti Hangon suurleirille itsevuokratulla linja-autolla.
Seuraava vuonna, 24.4.1959, vihittiin Turun Partio-Sissien uusi lippu, jonka lahjoitti lippukunnalle Takila. Kysymyksessä oli rahallisestikin melko suuri lahjoitus, siihen liittyvistä henkisistä arvoista puhumattakaan, Lippu kiinitettiin salkoon 14 hopeanaulalla, joista ylhäältä lukien seitsemäs on nimeltään kodin ja Takilan naula. Sen naulasi Takilan puolesta rouva Arla Helokoski.
Syksyllä 1959 lippukunta osti puutalo-osakkeen, joka on nykyinen Kolo. Takila sitoutui alusta asti kustantamaan yhtiövastikkeen, sähkön ja lämmityksen. Lahjan rahallinen arvo on tällä hetkellä noin 20.000 markan luokkaa vuodessa.
Yksi nyky-Takilasta poikkeava piirre kiinnittää huomiota alkuvuosien toimintaa tarkasteltaessa. Takila perustettiin partiosissien vanhempien, siis sekä äitien että nimenomaan myös isien, yhteiseksi tukielimeksi. Tuon ajan kokouksissa oli isiä mukana joka kerta, joskus jopa enemmistö. Myyjäisiinkin isät valmistivat omia käsitöitään, metallisia makkaratikkuja jne.
Muutos tuli vasta 1964, jolloin Leo Tavio jäi pois puheenjohtajan paikalta siinä kuusi vuotta toimittuaan. Silloin perustettiin erityinen "Takilan naistoimikunta", joka ilmeisesti ennen pitkää osoittautui niin aktiiviseksi, että isät jäivät pois kokonaan.
Leo Tavion jälkeen tuli puheenjohtajaksi Kirsti Kokkonen, joka jo aikaisemmin oli toiminut tarmokkaana myyjäispäällikkönä. Seuraava puheenjohtaja oli Hilkka Vuorinen (1966), sitten Maija Artvirta ja 1968 Annikki Kyttä.
Hänen jälkeensä Takilalla ei ole enää puheenjohtajaa ollutkaan. Ilmeisesti ei ole tarvittu, koska toiminta on siitä huolimatta erittäin vilkasta, työiltoja joka toinen viikko, syksyisin jopa kerran viikossa. Aktivisteista mainittakoon tässä vain Ulla Salminen, Meri Aarnio, Milja Malmivaara ja Anna-Maija Toivonen.
Rahastonhoitajana toimi 13 ensimmäistä vuotta Arla Helokoski, sen jälkeen Elvi Willman. Sihteerina oli monta vuotta Katri Karlsson.
Erityisen kunniamaininnan ansaitsisivat Takilan muutkin aktiivijäsenet vuosien ajoilta. Valitettavasti vain täydellistä luetteloa ei ole enää mahdollista saada aikaan ja epätäydellisen kokoaminen ei olisi oikeudenmukaista.
Toimintamuodoiksi ovat viime aikoina vakiintuneet muotinäytökset ja joulumyyjäiset. Kevätmarssin jälkeen on järjestetty marssijoille tarjoilu, ja joulujuhlia on vuosittain vietetty yhdessä lippukunnan kanssa. Aikaisemmin suosittu kesäpurjehdus Merisissillä on vaihtunut kesäretkeen Hålskäriin .
Takilan "pääelinkeino" on kuitenkin ollut rahan hankkiminen lippukunnalle, ja tässä on onnistuttuilmeisen hyvin. Tileissä voitaisiin tietysti laskea jonkinlainen yhteissumma siitä, kuinka paljon Takila on 20 vuoden aikana lippukunnalle lahjoittanut.
Inflaatio kuitenkin vaikeuttaisi oikean käsityksen saamista: esim. vuoden 1960 myyjäisten tuottoa pidettiin erityisen hyvänä kun se oli 600 mk.
Tällä hetkellä on lippukunnan Takilalta saama aineellinen tuki noin 20.000 mk:n luokkaa vuodessa. Tämä on todella tuntuva apu lippukunnan krooniseen rahapulaan.
Takilan toiseksi tavoitteeksi asetettiin henkisen tulen antaminen lippukunnalle. Tämän päämäärän saavuttamista on Takilan omassa piirissä alusta asti epäilty. Leo Tavio kirjoitti 1959:
Hyvää tahtoa ei ole varmastikaan puuttunut, mutta liekö antajien köyhyys vaiko saajien rikkaus ollut syynä siihen, ettei henkiseen tukeen ole runsaammassa määrin turvattu eikä sitä myöskään ole osattu oma-aloitteisesti mainittavammin jakaa.
Uskoisin kuitenkin, että Takilan lippukunnalle antama henkinen tuki on todellisuudessa ollut paljon suurempi kuin takilalaiset itse tulevat ajatelleeksi. Juuri Takila tekee lippukunnastamme koko perheen yrityksen, ja tämä lujittaa toimintaamme enemmän kuin osaamme arvatakaan. Eikä lippukunnan yksityisen jäsenenkään toiminta voi olla täysitehoista, ellei sillä ole kodin tukea takanaan .
Kolmantena kohtana otettiin Takilan ohjelmaan perustamiskokouksessa tutustuminen käytännön partiotoimintaan ja henkisen virkistyksen antaminen myös omille jäsenille.
Tämän päämäärän toteutumista on jo sivullisen vaikeampi arvioida. Ehkä tänäänkin pätevät Leo Tavion sanat vuodelta 1959:
Luultavasti antavimmaksi osaksi ovat muodostuneet ne yhdessäolot, joita Takilan merkeissä on pidetty. Virkistystäei ole näissä merkinnyt ainoastaan tarjoilu, jota aineellisessa ja henkisessä muodossa on saatu, vaan ennen kaikkea ovat esiin sen hengen johdosta, joka on näissä yhdessäoloissa vallinnut.
Vapaa, välitön tunnelma on arkipäivän huolten ja vaivan rasittamille "vanhuksille" todella antanut tunteen virkistymisestä ja ollut omiaan luomaan pohjaa partiohengen mukaisen toveruuden syntymiselle myös heidän keskensä. Vaalikaamme tätäkin arvokasta pääomaa myös vastaisuudessa.
