Meripartiolippukunta Turun Partio-Sissit ry

» Etusivu » Lippukunnan historiaa » Lippukunnan historiaa, 1907-1945

Lippukunnan historiaa, 1907-1945

• Partioliikkeen tulo Turkuun
• Turun Suomalaisen Yhteiskoulun Scout-prikaati
• Uusi aloitus
• 2000 pojan lippukunta
• Ensimmäinen lupauksenanto
• Ensimmäisen lipun vihkiäiset
• Vapaussota
• Lippukunnan itsenäistyminen
• Vartioiden toiminta
• Perinteiden luomista
• Leirit
• Partioiltamat
• Turun ensimmäinen meripartioyksikkö
• Taustayhteisö
• Tukipylväs
• Ensimmäiset kolot
• Sotavuodet

Partioliikkeen tulo Turkuun

Englantilaisen kenraalin Robert Baden-Powellin 1907 pitämällä maailman ensimmäisellä partioleirillä alkunsa saama partioliike levisi Suomeen 1909 tai 1910. Toiminnan alku oli Suomessa, kuten alkuaan Englannissakin, spontaania, vartioita ja lippukuntia syntyi sinne tänne oma-aloitteisesti ja toisistaan tietämättä. Mitään yhteisorganisaatiota ei tiettavästi ollut ja innostus lienee ollut suurempi kuin tieto siitä, mitä nuo temput oikein olivat ja mihin niillä pyrittiin.

Turussa lienee partioliike saanut alkunsa lukuvuoden 1910-1911 aikana kaupungin ruotsinkielisten oppikoulujen piirissä. Näiden "patrulleissa" oli jäseniä myös suomalaisista oppikouluista. Vähitellen suomenkieliset partiolaiset järjestäytyivät oppikouluittain omiksi "scout-prikaateikseen", joissa oli jäseninä satoja poikia.

Akateemikko Martti Haavio kertoo muistelmissaan Klassillisen Lyseon tuon ajan partiotoiminnasta:

Minusta tuli poiskotti vuonna 1910 ollessani lyseon ensiluokkalainen. Me pikkupojat teimme solmuja sen kuin kerkesimme, marssimme bambukepit olallamme lehahtelevien flakujen perässä Ruissalon ja Raision metsissä, lämmittelimme nuotioilla. Tunnuslauseemme oli: "Ole kernas!". Olimme kernaita ja auttelimme vanhoja naisia, jotta he pelastuisivat katuja kiitävien isvossikkojen hevosten jaloista.

Turun Suomalaisen Yhteiskoulun Scout-prikaati

Näin siis Klassikossa. Myös Yhteiskoulun pojilla oli omaa "boy-scout"-toimintaa, kertovat jäseninä olleet kenraaliluutnantti A. E. Manola ja everstiluutnantti Yrjö Hakanen. Harjoituksia pidettiin Mikaelin kirkon viereisellä rakentamattomalla tontilla ja Linnan aukolla, ja lähinnä lienee harjoiteltu sulkeisjärjestystä. Jokaisella oli partiosauva ja olkanauhat vasemmassa hihassa. Myöhemmin otettiin käyttöön myös "kuntoisuuskokeet, jotka olivat osittain tietopuoliset, osittain käytännölliset". Kuntoisuuskokeista alin oli nimeltään III lk, ylin I lk.

Yhteiskoulussa oli tuohon aikaan vähän poikia, evl. Hakasen luokallakin vain kuusi. "Scout-Prikaatin" jäsenluku lienee ollut kolmisenkymmentä, ja sen johtajana toimi joku viidesluokkalainen poika.

Suomen keisarillinen senaatti antoi 22.9.1911 määräyksen partioliikkeen lakkauttamisesta.

Toimintaa pidettiin liian kansallishenkisenä. Monin paikoin partiotoiminta kuitenkin Turussakin jatkui kiellosta huolimatta, kertoo tri Yrjö Varonen. Yhteiskoulun partiotoiminnan mahdollisesta jatkumisesta kiellon jälkeen ei ole kuitenkaan löytynyt tietoja.

Voisi siis hyvällä syyllä väittää Turun Partio-Sissien perustamisvuodeksi vuotta 1910 tai 1911. On kuitenkin epävarmaa, oliko 1917 toimintaa uudelleen aloitettaessa mukana enää ketään jo 1911 toiminutta. Mahdotonta tämä ei ole, esim. lippukunnan perustaja Erkki Honka kirjoittautui Yhteiskoulun I luokan oppilaaksi 1910.

Uusi aloitus

Suomen suuriruhtinaan, tsaari Nikolai II:n luovuttua kruunusta Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen 1917 alkoi Suomen partiotoiminta välittömästi uudelleen eri puolilla maata perustetuissa lippukunnissa. Ja tästä on luettava myös varsinainen lippukuntamme toiminnan alku, vaikka nimi Turun Partio-Sissit otettiinkin käyttöön vasta kolme vuotta myöhemmin.

Toiminnan alkamispäivänä voitaneen pitää 21.3.1917. Tosin jo pari päivää aikaisemmin, 19.3. oli pidetty pienemmän piirin valmistava suunnittelukokous, mutta 21.3. oli suuri alkajaistilaisuus Turun Klassillisen Lyseon pihalla. Sanomalehdissä ei ollut asiasta ilmoitusta, jostakin vain levisi turkulaisten koululaisten keskuuteen sana, että nyt se alkaa.

Väkeä oli kokoontunut piha täyteen, yhteensä viitisensataa poikaa: sekä suomen- että ruotsinkielisiä, sekä oppi-että kansakoululaisia. Ja kummallista kyllä, muistelee mukana ollut tri Yrjö Varonen, oli monella jo tuossa tilaisuudessa partiopuku päällä.

Tytöt tulivat mukaan pari viikkoa myöhemmin. Sanomalehdessä oli ilmoitus, jossa "nuoria, asiasta innostuneita naisia" kehotettiin ilmoittautumaan johtajiksi ja päälliköiksi. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun vuosikertomuksessa 1916-1917 oli otsikon "oppilaspiiristä" alla seuraava maininta:

Tytöt ja pojat ovat järjestyneet partio-osastoiksi, joita johtavat VII luokan oppilaat Sally Ahlström ja Erkki Honka.

Syyslukukauden alussa nämä Auran Tyttöjen ja Turun Partio-Sissien ensimmäiset lippukunnanjohtajat joutuivat jättämään tehtävänsä siirtyessään kahdeksannelle luokalle, muistelee Sally Ahlström, nykyinen rouva Jacobi. Ahlströmin seuraajaksi tuli nykyinen lehtori Liisa Ritala, Hongan seuraaja ei ole tiedossa.

Toiminta tuntuu olleen alusta alkaen yllättävän tarkoin organisoitua. Innostus oli valtava, ja Turun Partiopoikien jäseniksi liittyi lyhyessä ajassa 1400 henkeä. Kysymyksessä oli siis lähinnä nykyistä partiopiiriä vastaava elin, jonka "ylipäälliköksi" valittiin ylioppilas Hannes Rannikko.

2000 pojan lippukunta

Sääntöjen mukaan "yhdistys jakaantuu noin 100 partiolaista käsittäviin osastoihin ja jokainen osasto 3 joukkueeseen, jossa kussakin on 4 vartiota ja joka vartiossa 8 jäsentä. Toimintaa johdettiin NMKY:n tiloissa sijainneesta "Turun Partiopoikain paikallishallinnon kansliasta". Osastot oli jaettu oppikouluittain, ja Turun Suomalaisen Yhteiskoulun partio-osasto oli järjestysnumeroltaan III.

Uusi Aura kirjoittaa 4.4.1917:

Ulkonaisesti on liike saatu jo miltei täydelliseen järjestykseen. Nyttemmin on täältä matkustanut edustaja Helsinkiin tutustuakseen niihin toimenpiteisiin, joihin siellä on ryhdytty partiopoikaliikkeen uudelleen elvyttämiseksi.

Kaksi päivää myöhemmin sama lehti tietää kertoa:

Turun partiopojat toimivat kahtena eri järjestonä, suomalaisena ja ruotsalaisena. Suomalaisten partiopoikain etunenässä on 13-miehinen partiopoikahallitus, johon kuuluu 2 edustajaa klassillisesta lyseosta, 2 yhteiskoulusta ja 4 realilyseosta sekä 5 muuta henkilöä.

Samanaikaisesti ratkesi valtakunnallinenkin järjestäytyminen:

Turun suomenkielinen partiopoikajärjestö on päättänyt yhtyä helsinkiläisten alulle panemaan koko maan käsittävään partiopoikien liittoon, kuitenkin sillä edellytyksellä, että maaseudunkin ääni otetaan huomioon.

Turkulainen partioveteraani Einar Henriksson muistelee:

Retkeily oli tuon ajan partioinnissa hyvin keskeisellä paikalla. Turkulaiset sunnuntaikävelijät saattoivat nähdä poikien partiosauvoineen, köysikimppuineen matkaavan maaseutua kohden. Leveälieriset partiohatut ja koristeelliset hihanauhat lisäsivät monille outojen asusteiden koristeellisuutta.

Vartioiden kokouksissa oli monenlaista ohjelmaa. Erityisesti ensiapua harjoiteltiin ahkerasti. Morsen aakkoset, arvioinnit, solmujen teot, jälkien seuraamiset ym. kuuluivat samaten ohjelmistoon.

Kaikkea oli innoittamassa isänmaallinen mieli ja auttamisen halu. Muistan, mitenkä Turun kauppatorilla perheenemännät hämmästyivät, kun joukko poikia ja tyttöjä ilmaantui haluten auttaa ostoksien kotiinkannossa.

Ensimmäinen lupauksenanto

Tätä vilkasta alkuinnostuksen kautta jatkui kevätlukukauden päättymiseen asti. Toukokuun lopussa pidettiin suuri yhteinen kevätretki Piispanristin metsäan. Osanottajia oli noin 2000. Matka tehtiin "järjestyneissä riveissä, partiopoikain oma soittokunta etunenässä". Perillä pidettiin ensin puhe, jossa tähdennettiin partiolain merkitystä. "Sen jälkeen antoivat Scoutmasterit eli joukkueiden päälliköt sekä muut III lk:n vaatimukset suorittaneet partiolupauksen, joka muodostui juhlalliseksi ja mieleen painuvaksi tilaisuudeksi." Tämän jälkeen marssittiin "samoin järjestyneissä riveissä" takaisin kaupunkiin, Kauppatorille, jossa hajaannuttiin.

Näin valtavana innostus ei tietenkään jaksanut kauan jatkua. Johtajien koulutus oli olematon ja ikä jossakin 14 vuoden paikkeilla. Nimimerkki Nick Partio valitti tilannetta sanomalehti Uuden Auran palstoilla:

Ei ole nykyisin tarpeeksi vanhempia henkilöitä keskushallituksessa toimintaa ohjaamassa. Keväällä perustettu paikallishallitus on tällä hetkellä melkein kokonaan hajonnut. Eräs seikka herättää erityisesti apeata mieltä. Kansakoulujen järjestöt ovat aivan hajaantuneina. Tahdotaan vetää jyrkät viivat eri ryhmien välille. Tulokset eivät luultavasti tule ketään ilahduttamaan.

Kesäloman jälkeen kokoonnuttiin siis huomattavasti harvennein rivein. Toiminta kuitenkin jatkui. Uusi Aura julkaisi Nuorten osastossaan 28.10.1917 kaksi valokuvaa (lähes ensimmäiset valokuvat muuten koko lehden historiassa). Toisen kuvan nimi on "Keittopuuhissa", toisen "Kotimatkalla". Kuvateksti kertoo:

Kuvamme esittävät muutamia täkäläisen Suomalaisen Yhteiskoulun "patrulleja" eräällä retkellä. Toisessa kuvassa pari scouttia on keittopuuhissa leirillä ja toinen esittää matkamiehiä odottelemassa junaa Littoisten asemalla. Korit ovat täynnä sieniä. Hupi ja hyöty sopivasti yhdistettyinä!

Ensimmäisen lipun vihkiäiset

Samana päivänä, siis 28.10.17, otettiin käyttöön myös Turun Partio-Sissien ensimmäinen lippu. Ei ole tiedossa, minkälainen se oli, mutta tri Yrjö Varonen pitää mahdollisena, että se oli samanlainen kuin nykyisen lippukunnanlipun edeltäjä: siis sinisellä pohjalla harmaa partiolilja jousen ympäröimänä ja kulmissa kuusenoksat.

Uusi Aura kirjoittaa:

Täkäläisten oppikoulujen partio-osastot ovat hankkineet kukin koululleen hienot liput, jotka vihitään tänään tarkoitukseensa.

Liput vihki Turun Linnan pihalla pidetyssä juhlallisessa tilaisuudessa Turun Partiolaisten ylipäällikkö Hannes Rannikko.

Lehti jatkaa:

Mutta eipä tälläkään kertaa saanut puuttua vihan virttä eikä vainon osoitusta. Lensi kivi yli muurin keskelle poikaparvea, onneksi kuitenkaan vahinkoa tekemättä. Eikä myöskään puuttunut ilkkuvia sanoja, toiset nuoret pojat mieltään osoittivat, näyttäen miten korkealle he olivat jaksaneet ihanteensa kohottaa. Ainoastaan maan tasalle!

Mutta suuren yleisön myötätunto oli kuitenkin reippaitten partiolaisten puolella nähdessään näiden tasaisessa tahdissa, pienen orkesterin marssia puhaltaessa, astelevan takaisin kaupungin keskustaan.

Vapaussota

Lipunvihkijäistilaisuuteen sisältyi siis jo eräänlainen enne edessä olevista vihan ajoista, jolloin ei Turun kaduilla uskaltanut partiopukua käyttää. Tri Yrjö Varonen kertoo, kuinka hänen oma henkensä säilyminen oli keväällä 1918 aivan hiuskarvan varassa hänen l5-vuotiaana jouduttuaan pidätetyksi vain sen takia, että hänet tiedettiin partiolaiseksi. Viereisiä kuulusteltavia vietiin jo Sirkkalan kasarmilta teloitettavaksi kun odottamaton pelastus saapui.

Jo marraskuussa 1917 oli Turussa yleislakkojaja niiden yhteydessä suuria levottomuuksia. Näyteikkunoita rikottiin ja kauppoja ryöstettiin. Punakaartilaisten miehitys alkoi Turussa helmikuun alussa ja jatkui runsaan kuukauden.

Mutta raskaat ajat jatkuivat: nyt seurasivat entisten punakaartilaisten kuulustelut, vankileirit ja teloitukset. Samanaikaisesti vallitsi Suomessa ankara nälänhätä, jonka tuloa oli ennustettu jo edellisenä kesänä.

Yhteiskoulu oli lukuvuonna 1917-l918 suljettuna kuukausikaupalla. Lisäksi useat vanhemmat poikaoppilaat olivat vapaaehtoisina armeijassa ja maalaisoppilaat, joita oli 40 %, tarvittiin työhön kotipelloilla.

Todistusten jako suoritettiin toukokuun 13. päivänä, ja samoihin aikoihin päättyi Suomen vapaussota, joka oli keskeyttänyt maan partiotoiminnankin miltei kokonaan.

Yksi sotavuoden uhreja oli lippukunnan ensimmäinen johtaja, ylioppilas Erkki Honka, joka kaatui Vienan Karjalassa 28.9.1918. Erkki Hongan äiti Aina Honka oli yhteiskoulun ensimmäinen johtajatar ja veli Olavi Honka sittemmin Suomen oikeuskansleri ja presidenttiehdokas.

Lippukunnan itsenäistyminen

Syksyllä 1920 lienee Turun Partiopojissa syntynyt joitakin sisäisiä ristiriitoja, koska 16.9. järjestön Yhteiskoulussa toiminut kolmas joukkue jätti ylipäällikölle 26 jäsenensä allekirjoittaman erohakemuksen, koska "yhteistoiminta mainitun järjestön kanssa on osoittautunut haitalliseksi partiotoiminnallemme". Näin itsenäistynyt "järjestö" valitsi ylipäällikökseen Yhteiskoulun voimistelunopettajan Oskari Santalahden.

9.11.1920 kirjoitettiin lippukunnankokouksen pöytäkirjaan seuraavat historialliset rivit:

3 §. Annettiin 5 nimiehdotusta, joista hyväksyttän Turun Partiosissit 11 äänella, 3 äänesti muuta ja 1 kieltäytyi äänestämästä.

4 §. Joukkuepäällikkö hajoitti kokouksen vallitsevan melun johdosta.

Kolme kuukautta myöhemmin oli pohdittu nimikysymystä tarkemmin, koska laadittiin pöytäkirjamerkintä:

Päätettiin järjestön nimi kirjoittaa Turun Partio-Sissit.

Ei ole tiedossa, mitkä syyt loppujen lopuksi johtivat eroon Turun Partiopojista. Joka tapauksessa ero oli partio-sisseille onneksi, sillä se johti välittömästi toiminnan huomattavaan vilkastumiseen.

Kevätlukukaudella 1921 alkoi toiminta suuresti vilkastua, kehittyen paremmaksi, mitä se koskaan ennen on ollut.

Turun Suomalainen Yhteiskoulu toimi tuohon aikaan Yliopistonkatu 7:n eli ns. Montanan talon pihalla, jossa vieläkin erään 2-kerroksisen kivitalon seinässä voi lukea koulun nimen. Samoissa tiloissa toimi ensimmäiset vuotensa myös Turun Partio-Sissit.

Vartioiden toiminta

Minkälaista oli sitten vartioiden toiminta tuohon aikaan? Palopäällikkö Ilmari Juvakoski muistelee, että vartionkokouksia pidettiin kolme kertaa kuukaudessa, ei siis joka viikko kuten nykyisin. Koska omaa kokoushuonetta ei ollut, kokoonnuttiin siinä luokassa, jolla vartionjohtaja oli. Pojat istuivat opettajankorokkeen reunalla vierekkäin, vartionjohtaja etummaisen pulpetin kannella. Jos harjoiteiltiin semaforointia, siirryttiin pulpettien välisille käytäville.

Ilves-vartion päiväkirjoista käy selville, että vartion jäsenmaksuna perittiin jokaiselta 50 penniä kuukaudessa. Näin kertyneen kapitaalin sijoittaminen aiheutti päänvaivaa: "Ehdotettiin, että vartio ostaisi "Valtion Oblikatsionin", mutta ei kuitenkaan päätetty ostaa, koska niiden arvonta tapahtuu vasta niin pitkän ajan päästä."

Vartionkokouksen ohjelmasta antaa käsityksen II vartion kokouksessa tehty pöytäkirja 24.10.1922:

1§ Kokous alkoi klo 5.30. Saapuvilla olivat kaikki muut paitsi Söderberg ja Davidson.

2§ Piirrettiin taululle urheilija tyyppejä.

3§ Luettiin urheilutulokset ja pistemäärät, jotka saavutettiin viime kilpailussamme.

4§ Miekkailu esityksiä.

5§ Lausuttiin runo.

6§ Arvioimis-ja Arvaamiskilpailuja.

7§ Oli jannittävät tähtäämiskilpailut ja jonka voitti Urpo Rintakoski.

8§ Koottiin jäsenmaksuja.

9§ Voimisteltiin rekkitankolla.

1§ Kokous loppui klo 7.15.

Pöytäk. vak. Ilmari Lindström, varavartiopääll.

Sama Ilves-vartio päätti muuten eräässä kokouksessaan valita tunnuslauseekseen: "Hädässä ystävä tunnetaan." Pari kokousta myöhemmin "päätettiin vaihtaa tunnuslause, koska sen tietävät muut vartiot."

Karhu-vartion kokouspäiväkirjassa vuodelta 1923 kerrotaan:

Koska muutamat jäsenet teitittelivät vartionjohtajaa, antoi hän luvan sinutella lausuen samalla toivomuksen, etteivät pojat käytä väärin saamaansa oikeutta.

Perinteiden luomista

20-luvulta ovat peräisin myös yhä käytössä olevat lippukunnan tunnukset. Kaulahuivista näkyy keskustellun 27.9.26:

Kaulahuivia ehdotettiin siniharmaata sihteerin tuoman mallin mukaista. Ehdotettiin kuitenkin harmaan sijasta jotain kirjavaa, ja koska ei päästy yksimielisyyteen, valittiin toimikunta valmistamaan asiaa.

Ja 15.11.1926:

Kun oli istuuduttu, päätettiin, koska ei muita ehdotuksia ollut ilmaantunut, hyväksyä partion väreiksi sininen ja harmaa ja kaulahuivit sihteerin laatiman mallin mukaisiksi.

(Siniharmaa kaulahuivi vaihtui nykyiseksi sinivalkoiseksi 1946, kun silloisen pula-ajan takia ei harmaata kangasta ollut saatavissa.)

Samana päivänä 15.11.1926 otettiin käyttöön myös nykyistä edellinen partiosissien lippu.

Kokous alkoi lipputervehdyksellä, jonka jälkeen johtaja Valta-Susi omisti muutaman sanan uudelle lipulle, joka nyt ensi kertaa oli koko partion edessä.

Sitä aikaisemmin käytetty lippu lienee ollut sama, joka oli vihitty Turun Linnan pihalla 1917. Tämän ensimmäisen lipun ulkonaosta ei ole tietoa: löytyneet valokuvat ovat tältä osin epäselviä. Todennäköisesti se oli kuitenkin suunnilleen samanlainen kuin vuonna 1926 vihitty.

Lippukunnan rintamerkin käyttöönottoaikaa ei ole tiedossa, mutta 20-luvulla se joka tapauksessa on. Ilmeisesti ensin hankittiin lippukunnalle vieläkin käytössä oleva leimasin, jonka keskuskuviosta saafiin myöhemmin lippukunnan metallisen rintamerkin aihe.

Myös lippukuntalehden perinne ulottuu yllättävän kauas. Maaliskuussa 1921

Nuuttila esitti I:sen vartion puolesta tarjouksen, että I vartio monistaisi järjestölehden. Keskusteltiin järjestölehdestä ja päätettiin ensimmäistä numeroa julkaista 10 kpl huhtikuun alussa ja seuraavat numerot kerran kuukaudessa.

Näin tiheä ilmestymistahti ei tietenkään toteutunut, mutta muutama numero "Sissien Leirituli"-nimistä lehteä on tallella vieläkin. Tiedossa ei ole, onko sitä ilmestynyt enemmän kuin nämä.

Vartioiden omia lehtiä ilmestyi myös jonkin verran. Tallella ovat lehdet "Haukka" ja "Karhu"; sotien jälkeen ovat ilmestyneet ainakin "Lokki" ja "Vesikirppu".

Enimmäkseen 20 luvun lehdet ilmestyivät yhtenä kappaleena, joko käsin tai joskus jopa koneella kirjoitettuna. Niitä luettiin ääneen vartioiden kokouksissa.

Leirit

Turun Partio-Sissien ehkä voimakkaimmat ja parhaiten säilyneet perinteet liittyvät kesäleiriin. Ennen itsenäistymistään Partio-Sissit osallistuivat Turun Partiopoikien yhteisiin leireihin, joita oli ainakin 1920 Kuusistossa. Ensimmäinen lippukunnan oma leiri pidettiin Kakskerrassa 1921. Seuraavakin leiri oli luultavasti Kakskerrassa, sitten Luonnonmaan Ladonpäässä 1923, Luonnonmaan Kotkankalliolla 1924 ja Kakskerrassa 1925.

Vuoden 1923 leiriltä on säilynyt muonitussuunnitelma. Joka päivä syotiin kolme ateriaa: aamiainen, päiväpala ja päivällinen. Aamiaiseksi syötiin joka päivä puuroa paitsi sunnuntaina velliä. Päiväpala oli myös aina sama:"perunoita, suolakalaa y.m.s." Päivällinen sen sijaan vaihteli. "lauvantaina" syötiin perunakeittoa, sunnuntaina "makaroonia ja luumukeittoa", maanantaina "knakkimakkaraa", tiistaina perunakeittoa, keskiviikkona perunamuhennosta, torstaina "papusoppaa" ja perjantaina "rutunpatenttia", mitä se sitten lieneekin.

20.7.1927 alkoi ensimmäinen Merimaskun Helmussaaressa pidetty leiri, ja tämä saari pysyikin sitten lippukunnan vakituisena leiripaikkana tasan 40 vuotta eli vuoteen 1967 asti. Luonnonmaan pohjoispuolella sijaitseva Helmussaari on merikartalla nimeltään Hermankari. Saaren omisti vastapäisen Mataluodon isäntä Jalmari Vesa. Hän oli partiotyön ystävä ja usein nähty vieras kesäleirien iltanuotioilla.

Aivan lippukunnan perustamisesta alkaen ovat partiosissit innokkaasti osallistuneet myös valtakunnallisiin partiotilaisuuksiin. Jo 10-vuotisjuhlissa todettiin ylväästi:

Ei sitä kurssia tai kokousta, joissa eivät miehemme olisi mukana olleet tai niissä usein toimihenkilöinä hommailleet. Sieltä ovatkin he mukanaan tuoneet aimo annoksia innostuksen tulta, jota kotona oleviin on sitten sytytetty.

Jo vuonna 1921 oli kolme partiosissiä mukana Suomen partiolaisten Eestiin tekemällä retkellä. Englannin Jamboreella 1929 oli partiosissejä, samoin kaikilla suomalaisilla suurleireillä. Erityisesti Kangasalan suurleiriä pitivät mukana olleet mieliinpainuvana ja hyvin järjestettynä.

Samoilta ajoilta ovat peräisin myös partiosissien ja Turun Metsänkävijäin hyvät ja ystävällismieliset suhteet. 1929 oli "partiomme haastanut Mänkijät hiihtokilpailuun. Kilpailu muodostuikin sisukilpailuksi." Lopputulos oli 15-17 sissien hyväksi.

20-luvun lopulla tulivat muotiin pitkät jalkamatkat: Turusta Kangasalaan, Lohjalta Turkuun, Turusta Uudellemaalle sekä vaellus Ahvenanmaalla. Myös polkupyörämatkoja tehtiin.

Vuodesta 1925 lähtien järjestettiin myös useita erilaisia taitomerkkikursseja. Oli sairaanhoitokursseja, keittokursseja, vieläpä kirjansidonta- ja palokuntakurssi.

Partioiltamat

Erityisessä suosiossa koko sotien edellisen ajan näyttävät pysyneen partioiltamat. Niitä pidettiin Yhteiskoulun juhlasalissa, ja osanottajina olivat lähinnä oppikoulujen alaluokkalaiset. Tilaisuudesta tiedotettiin koulujen ilmoitustauluilla sekä sanomalehdissä. Lippuja myytiin tavallisesti parisen sataa.

Partioiltamien vakio-ohjelmia olivat 60-vuotisjuhlassakin nähdyt pyramidit. Kas tähän tapaan se tapahtui 1926:

Sen jälkeen marssi sisälle 13-miehinen rivi partiopukuisia poikia, kaikkien silmänruuaksi aivan mallikelpoisissa ja samanlaisissa partiopuvuissa. He alkoivat op. Oskari Santalahden komennon mukaan muodostaa huikeita pyramiideja, useat varsin aistikkaita; niitä oli kaikkiaan 5.

Turun Partio-Sissien iltama 3.12.1921 oli seuraavanlainen:

Iltama alkoi klo 6,30 j.p.p. Hilja Helanderin taidokkaasti esitetylla alkusoitolla, jonka jälkeen Albin Kavander piti tarmokkaan tervehdyspuheen. Seuraava numero oli Tauno Ahlrothin pontevasti esitetty runo. Sitä seurasi Nuuttilan pilapuhe. Väliajan jälkeen oli taas soittoa, Oiva Halmeen humoristinen matkakenomus Viron matkasta, sekä lopuksi kehnokkaasti onnistunut näytelmä. Sivu-tulolähteenä oli ohjelman jälkeen arvioimis kilpailu. Lopuksi leikittiin.

Varsinainen suosion salaisuus taisi loppujen lopuksi olla juuri tämä "lopuksi leikittiin". Sillä tarkoitettiin piirileikkiä, joka oli senaikaisissa koululaisjuhlissa kielletyn tanssin korvikkeena.

Edellä sivutulolähteenä mainitusta arvioimiskilpailusta on tarkempi selostus vuodelta 1923:

Yleisölle näytettiin pullo, jossa olevien herneiden lukumäära piti arvata. Kysymyksessä oli "arvioimiskilpailu, johon jokainen saisi ottaa osaa maksusta. Oikeimmin arvannut saisi sitten oman valintansa mukaan parin kalosseja Rintakosken kaupasta.

Turussa saavutetun suosion innoittamina uskallettiin lähteä kauemmaksikin: partiosissit järjestivät partioiltaman myös Salossa ja Uudessakaupungissa. Näiden matkojen tuloksena syntyi kaksi uutta lippukuntaa, Salon Partio-Sissit ja Uudenkaupungin Partio-Sissit. Uuden lippukunnat säilyttivät yhteytensä turkulaiseen emälippukuntaan, olipa jonkin aikaa olemassa valtakunnalliseksi tarkoitettu Partio-Sissien liittokin, jonka puheenjohtajana oli Oskari Santalahti.

Uudenkaupungin "herätysretkestä" kirjoitti "Teini" 1926:

Kaupungin tyttöväki näytti erikoisesti olevan vierailustamme kiinnoitettu ja oli naispuolista saattoväkeä lähtiessämme kertynyt asemalaiturin täydeltä.

Turun ensimmäinen meripartioyksikkö

Turun Partio-Sisseissä on harjoitettu meripartiotoimintaa jo lähes 70 vuotta sitten.

Meripartiolaisten luokkamerkkivaatimukset oli julkaistu "Partiolainen" -lehdessä jo 1919. Ilmeisesti niiden innoittamana heräsi Turun Partio-Sisseissäkin 1923 ajatus toiminnan suuntaamisesta merelle. Lippukunnan I eli Karhu-vartio päätti muuttaa nimensä Merikarhu-venekunnaksi ja "mennä poliisimestarin tykö kysymään, jos saisi edullisella kaupalla ostaa jonkun valtiolle takavarikoiduista salakuljetusveneistä".

Tiedustelu ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, koska 1.2.1923 oli Turun Sanomissa ilmoitus veneen ostamisesta ja saman numeron pikku-uutisissa toivomus, että joku luovuttaisi veneen halvalla, sillä partiopoikien varoissa se merkitsisi paljon.

Vene ostettiinkin. Sen hinnasta Merikarhu-venekunta maksoi 400 mk itse, 200 mk otettiin lainaksi ylipäälliköltä.

Sitten lähdettiin Ruissaloon katsomaan venettä:

Vihdoin saavuttiin venesuojalle. Tarkasteltiin ja arvosteltiin venettä. Ei se näyttänyt erikoisen hyvältä mutta kai siitä korjaamalla ja maalaamalla kalu tulee.

Valokuvasta päätellen tämä Turun Partio-Sissien ensimmäinen vene oli n. 4,5 - 5 m pitkä, tasaperäinen, avoin, limisaumainen ja valkoiseksi maalattu. Siinä oli kiintoköli, yksi masto, priistankopurje ja fokka.

Merikarhu-venekunta jatkoi sitten meripartiotoimintaansa pari vuotta. Vene oli mukana leireillä, ja sillä tehtiin useita purjehduksia.

Samana keväänä aloitettiin Merikarhu-venekunnassa myös tarmokas koulutus:

Meripoikain laulusta opetettiin 3 säkeistöä ja annettiin läksyksi.

Seuraavassa kokouksessa

kuulusteltiin viime kerralla läksyksi annetut värsyt merimieslaulusta. Kun ei näitä hyvin osattu annettiin ne läksyksi uudestaan.

Kolmannessa kokouksessa laulun sanat vihdoin oli opittu.

Kerrattiin merimieslaulun säkeistöjä ja koetettiin laulaa niitä. Pojat eivät kuitenkaan osanneet sen säveltä ja koetettiin sen jälkeen laulaa Karjalaisten laulua.

Mutta ei meripartiokoulutus sentään yksinomaan Meripoikain lauluun jäänyt.

Opeteltiin mikä on yli-hanka ja ali-hanka ja mikä on Suomen lipun väri ja missä mastossa sitä käytetään. Selitettiin purje- ja höyryalusten valo- ja äänimerkit. Jahti ja kaljaasi kuulusteltiin. Seuraavaksi kerraksi opetettiin kuunari, kuunarilaiva ja frekatti. Myöskin lähisaaria ja laivareittejä esitettiin ja veneitten kiinnityspaikkoja opetettiin. Luettiin tämän vuoden Partiosta kalastuksesta ja kalastusneuvoista.

Tämä kaikki selviää vanhasta venekunnan päiväkirjasta, jossa myös kerrotaan, että pojilla oli meripartiopuvut.

Karjalaiselle ja Santalahdelle annettiin tehtäväksi ottaa selkoa meripartiolaisten lakeista, mitä ne tulisivat maksamaan ja missa niitä tehtäisiin.

Senaikaisissa valokuvissa nämä meripartiopuvut näkyivätkin selvästi. Kun muu lippukunta käytti ruskeata puseroa, oli meripartiolaisten puseron väri jo silloin sininen. Lakki oli nykyisen laivastonlakin tyyppinen kesällä valkopäällyksinen merimieslakki, jonka takana oli kaksi mustaa nauhaa ja edessä teksti "Meripartio".

Merikarhu-venekunta jatkoi meripartiotoimintaansa parin vuoden ajan. Sitten muutti venekunnanjohtajana toiminut Oiva Halme pois Turusta ja ilmeisesti alkoi halvalla ostetun veneen huono kuntokin haitata: pöytäkirjoissa esiintyy mainintoja kölin korjauksesta.

1925 käytetään jo sanontaa "ent. meripartiolaiset", ja keväällä 1926 "yksimielisesti päätettiin myydä järjestön omistama vene. Hintana sillä on vähintäin Smk. 400,-." Vene ilmeisesti saatiinkin myydyksi, ainakin siitä oli 23 ostajaa ollut kiinnostunut.

Taustayhteisö

Turun Partio-Sissit oli koko olemassaolonsa kolmekymmentä ensimmäistä vuotta tyypillinen yhden oppikoulun sisäinen harrastuspiiri: keskikoululaisten toimintaa, jota lukiolaiset johtivat. Jonkin verran tosin oli jäseniä koulun oppilaitten ulkopuoleltakin, lähinnä koulunkäyntinsä keskeyttäneitä yhteiskoulun entisiä oppilaita. Alkuvuosina oli lippukunnan säännöissäkin maininta siitä, että vähintään 80 % lippukunnan jäsenistä piti olla Yhteiskoulun oppilaita.

Lippukunnan asema koulun sisällä oli vankka. Tämä lienee johtunut lähinnä yhteiskoulun rehtorin, kouluneuvos Juhani Vuorelan lämpimästä partiohenkisyydestä. Koulun vuosikertomuksissa hän käytti partiotoiminnan selostamiseen tilaa sivukaupalla, kun taas oppilaiden muu harrastustoiminta - raittiusseura ja toverikunta -sivuutettiin parin rivin maininnalla.

Tukipylväs

Nimi joka Turun Parto-Sissien alkuaikojen yhteydessä tavan takaa tulee esille on Oskari Santalahti. Hän toimi lippukunnanjohtajana 1920 - 1936.

Hovioikeudenneuvos Olavi Santalahti kertoo, että hänen isänsä oli sangen monitoiminen mies. Hänellä oli kolme leipätyötä: nykyisen Snellmanin kansakoulun johtajaopettajan virka, Turun Suomalaisen Yhteiskoulun ainoan poikien voimistelunopettajan toimi sekä silloin iltakouluna toimineen Turun Ammattikoulun ensimmäisen johtajan tehtävät. Vapaa-aikoinaan hän osallistui aktiivisesti mm. suojeluskuntatoimintaan sekä raittiustyöhön.

Ei siis tunnu todennäköiseltä, että Oskari Santalahti olisi ehtinyt erityisemmin paneutua lippukunnan toiminnan johtamiseen. Varsinaiseen partiotoimintaan, retkille, leireihin ja koulutukseen, hän ei kai osallistunutkaan, tuskinpa edes omisti partiopukua. Onkin esitetty käsitys, että hän oli vain jonkinlainen kuraattori, yhdyshenkilö lippukunnan ja opettajakunnan välillä.

Ehkä niin olikin laita. Toisaalta, näinkin etäältä katsoen, ei voi välttyä vaikutelmalta, että Oskari Santalahden merkitys Turun Partio-Sisseille todennäköisesti sittenkin on ollut suurempi kuin ehkä aina on huomattukaan.

Varsinkin 20-luvun alussa tuntuu "ylipäällikkö" pitäneen lippukuntaa varsin tiiviisti johdossaan. Pitkiä kirjallisia "päiväkäskyjä" ilmestyi tavan takaa, ja niissä puututtiin milloin mihinkin lippukunnassa ilmenneeseen epäkohtaan. Yhteen aikaan jopa vartionjohtajien velvollisuus oli kerran viikossa käydä ylipäällikön kotona näyttämässä vartiopäiväkirjaansa.

"Oskari Santalahti oli luonteeltaan avoin ja joustava", muistelee pastori Jouko Wuorela. "Hänen kanssaan oli helppo keskustella ja hoitaa asioita."

Myöhempinä lippukunnanjohtajavuosinaan Oskari Santalahti lienee jättänyt johtajatehtävät yhä suuremmassa määrin nuorempien käsiin. Mutta hän itse oli edelleen keulakuva, ja sellaista tarvittiin. Nuorten lukioluokkalaisten johtama lippukunta olisi tuskin pysynyt hengissä ilman hänen tuomaansa jatkuvuutta ja turvallista arvovaltaa.

Eikä Santalahden suvun vaikutus Turun Partio-Sisseihin rajoittunut vain Oskari Santalahteen. 1920-kvulla toimi hänen poikansa, Olavi Santalahti erittäin aktiivisesti lippukunnan keskeisissä johtajatehtävissä ja suoritti tuolloin mm. Suomen ensimmäisen Gilwell-kurssin.

Ja kun Oskari Santalahti vuonna 1937 jo sangen iäkkäänä jätti lippukunnanjohtajan tehtävät, valittiin hänen seuraajakseen hänen toinen poikansa, Yhteiskoulun historian lehtori maisteri Keijo Santalahti, joka toimi lippukunnanjohtajana lähes kymmenen vuotta.

Ensimmäiset kolot

Omaa kokoushuonetta ei lippukunnalla kymmenenä ensimmäisenä toimivuonna ollut, vaan kokoukset pidettiin luokissa tai koulun pihalla, joskus myös jäsenten kotona ja kerran jopa "matkustajakoti Auran eräässä huoneessa".

Syksyllä 1927 kuitenkin "partiollemme on luvassa yhdessä Auran Tyttöjen kanssa "kolo" koulusta ja sen pitäisi piakkoin valmistua joten olisi mikäli mahdollista pysyttävä sen seinien sisäpuolella eikä juostava ympäri koulua, jonka johdosta on tullut valituksia."

"Somasti kalustettu kerhohuone" saatiinkin ja oli partiolaisten yksinomaisessa käytössä syksyyn 1929 saakka, jolloin Turun Suomalainen Yhteiskoulu muutti uuteen koulurakennukseen.

Tämä lippukunnan ensimmäinen kolo sijaitsi Nahkurinkatu 8:sta pihalle johtavan porttikäytävän vasemmalla puolella. Se oli pieni ensimmäisen kerroksen kulmahuone, jonka ikkuna oli pihalle päin, muistelee peltiseppä Eino Helle, entinen Saukko-vartion johtaja.

Huoneen kalustuksena oli vartioviirien lisäksi mm. lippukunnalle varta vasten taiteilija Hj. Rautiaisen piirustusten mukaan teetetty kaksikerroksinen kaappi, jonka alaovissa on puuhun leikatut partioliljat ja yläovissa lasi-ikkunat. Tämä kaappi on vieläkin partiosissien kololla. Kysymyksessä lienee vanhin Turun Partio-Sissien omistama esine.

Tässä kaapissa muuten säilytettiin lippukunnan kirjastoa. Kirjastoluettelo on vieläkin jäljellä muttei yhtään kirjaa. Luetteloon sisältyy noin 90 teosta, joita lippukunnan jäsenet saivat lainata. Kirjasto oli auki kerran viikossa.

Em. kaapin suunnittelija Hj. Rautiainen oli muuten muutaman vuoden erittäin innokkaasti mukana partiosissien toiminnassa. Hänen poikansa oli lippukunnassa, ja siitä innostui isäkin tulemaan mukaan, vaikka oli jo vanha mies. Hän oli mukana parilla leirilläkin ja sai leirinimen Sissisetä. Sissisetä tuotti kuulemma leirinjohtajille vähän päänvaivaakin, koska hänen hengityksensä tuoksahti epäilyttävästi tupakalta, vaikka leirillä oli tupakanpoltto ankarasti kielletty.

Näkyvänä muistona sissisedästä on lippukunnalle jäänyt tällä hetkellä hirsikämpän seinässä oleva Pyhää Yrjänää esittävä maalaus, joka on hänen tekemänsä. Hj. Rautiainen oli tuohon aikaan taiteilijana erittäin arvostettu.

Yhteiskoulun uutta koulutaloa suunniteltaessa oli alusta alkaen otettu huomioon myös partiolaisten tilantarve. Alakertaan oli jo rakennuspiirustuksissa merkitty partiolaisten kokoushuoneisto: lippukunnan yhteisiin tilaisuuksiin sopiva tyttöjen ja poikien yhteinen kokoushuone, jonka toisella puolella oli tyttöjen, toisella puolella poikien oma kolo, molemmat kooltaan vartionkokouksiin sopivia. Koulun vuosikertomus toteaa, että kysymyksessä oli "upea, ajanmukainen ja tarkoitustaan hyvin vastaava kerhohuoneisto, ehkä ainutlaatuinen koko maassamme."

Tämä huone säilyi partiosissien kolona 27 vuotta eli syksyyn 1956 asti, jolloin lippukunta vuokrasi oman kolon kaupungilta, Uudenmaankatu 13:sta.

Sotavuodet

Sotavuodet 1939-45 aiheuttivat suuria vaikeuksia sekä yhteiskoulun että partiosissien toiminnalle. Niinpä vuoden 1940 kevätlukukausi alkoi elokuun 1. päivänä ja loppui syyskuun 21. päivänä. Myös lukuvuosina 41-42 ja 43-44 oli koko koulu kuukausikaupalla suljettuna. Sodassa kaatuneista partiosisseistä tiedetään vähän. Talvisodassa kaatui Kauko Liukko, joka oli saanut Mannerheim-soljen vuonna 1930.

Lippukunnan toiminta ei kuitenkaan sammunut. Ajoittain oli toimivia vartioita viisi, ajoittain vain kaksi tai yksi, mutta vartionkokouksia pidettiin ja kolopäiväkirjaan kirjoitettiin vähäisiä taukoja lukuunottamatta koko sodan ajan. Sitkeimmäksi osoittautui Haukka-vartio, mutta melkein yhtä kauan pysyi toiminnassa myös Repo.

Miltei kaikki lippukunnan jäsenet olivat tuohon aikaan samalla luokalla koulussa, ja vartionjohtajat vastasivat toiminnasta. Koko vanhempi johtajisto oli rintamalla. Yhteydet muihin lippukuntiin ja piiriin katkesivat kokonaan, partiopukujakaan ei enää ollut. Leirejä ei pidetty koska ei ollut johtajia, mutta retkiä tehtiin, yöretkiäkin, ja luokkamerkkejä suoritettiin.

Tämä historiikki on pääosin julkaistu teoksessa Turun Partio-Sissit ry. 1993. Turun Partio-Sissit 1917-1992: lippukunnan historiaa ja nykypäivää. Grafia, Turku.

Sivun ylälaitaan

---

©Turun Partio-Sissit ry 2002-2012.

• Historia
• Osa 1 - 1907-1945
• Osa 2 - 1946-1992
• Osa 3 - Lippu
• Osa 4 - Takila
• Osa 5 - Hålskär
• Ikäkausitoiminta
• Reimari
• S/y Merisissi
• Satamakirjat
• Yhteystiedot

Käyttäjätunnus:

Salasana:

Hae käyttäjätunnusta
En muista tunnusta/salasanaa
Miksi selain varoittaa sertifikaatista?