Meripartiolippukunta Turun Partio-Sissit ry
Leirisaari Hålskär
Oman leirisaaren metsästys alkoi -83 tai -84, ja erinäisten yritysten jälkeen saatiin kontakti Stenskärin isäntään Rainer Ehrmaniin, jolla oli mahdollinen saari Partio-Sissien leiri- ja koulutustoimintaa varten. Ensimmäinen retkikunta vieraili saarella lokakuussa -84. Koeleiri pidettiin -85 ja sen jälkeen tehtiin vuokrasopimus saaren käytöstä 25 vuodeksi.
Hålskärin mökin suunnittelujakso käynnistyi hyvin onnistuneen koeleirin jälkeen talvella -86. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -sanonta pitää sikäli paikkansa, että kuukausia taitettiin peistä mökin muodosta, saunan koosta ym. ja itse rakentaminen tapahtui muutamana muistorikkaana, hikisenä, mutta ripeänä rupeamana. Talon mitoista ja muodoista päästiin yksimielisyyteen ja mökki (Rainerin kommentti: direktörs villa) päätettiin tilata. Sitten vaan raakaa työtä ja pätevä projektinvetäjä. Vetäjän rankan taakan vankoille harteilleen otti kaikkien onneksi Sepo (Seppo Ajanko).
Kun rakennuslupa oli saatu ja mökin paikka määritetty, lähti mökin perustusporukka liikkeelle. Humusasiantuntija Samu (Samu Vainio-Puhju) mukanaan 50 kg dynamiittia, Vator 360 hv ja kuskina Sepo sekä puolitoistametriset aallot takasivat ikimuistoisen menomatkan. Auringon noustessa saavuimme ehjinä (paitsi sisäkalut) Håleen. Dynamiitin pauketta, kantojen repimistä, kivenlohkareiden siirtoa, irvistelyä, lapiointia ja humuksen kuorintaa seurasi koko päivän ajan ja vihdoin oli talon tukipilareille tukevat pohjat ja talolle hyvä leposija-
Hålskärin keittiökatosLauantaina 6.12.1986 lähti ankarien säiden vallitessa kaksi autoa kohti Nauvon Kirjaista. Pulterilla (Heikki Ajanko) oli vaikeuksia päästä Hirvensalosta aamulla mantereelle, koska merivesi oli tasan metrin normaalia korkeammalla ja Hirvensalon sillalle piti löytää vanhasta muistista, sillä tie oli kokonaan meriveden peittämänä. Oli vuosisadan myrsky -puita oli edellisenä yönä kaatuillut ympäri Varsinais-Suomea ja autoradiosta kuului Simo Pasasen ohjeet: Mikäli teillä ei ole aivan pakottavaa tarvetta mennä ulos, niin pysykää sisällä hyvät ihmiset, ja me olimme matkalla Hålskäriin. Jo Prostvikin lautalla alkoi epäilyksen siemen voittaa alaa mahdollisen merimatkan onnistumisesta. Kirjaisissa löysimme Sepon veneen kiinnitettynä laituriin, jota ei vielä metrin päästäkään nähnyt, niin syvällä se oli meriveden pinnan alapuolella. Sukeltajan puku päällä Sepo kahlasi ( = ui) laituria pitkin veneelle ja siirsimme Vatorin isompaan laituriin. Silloin päätimme lykätä matkaamme seuraavaan päivään.
Seuraavana päivänä saapuikin meren rauhoituttua iskujoukko Håleen ja auringon tehdessä juuri tuloaan taivaalle. Sepo, Puni (Kari Kiesiläinen), Nape (Markus Norelma) ja Pinna (Hannu Roivanen) alkoivat heti uurastuksen ja auringontarkka pilareiden pystytys onnistui hyvin, mitä nyt otettiin reunamitan tilalle keskimitta, ja niin Hålen mökistä tuli muutama neliö aiottua suurempi -onneksi asia huomattiin ennen hirsien toimitusta. Päivä oli todella työntäyteinen ja pitkä. Pimeän tultua pauhasi agregaatti ja tuotti sähköä halogeenivaloille, joita ilman olisi ollut pimeää kuin jouluna jääkarhun vatsalaukussa.
No, homma tuli tehtyä ja vene saatiin pakatuksi n. 04.30 maanantaiaamuna. Matka sysipimeässä, sateisessa yössä kohti Kirjaista alkoi. Sepo navigoi meidät ehjinä perille nähtävästi hajun perusteella (Kirjaisissa kalavarasto), mutta näin suuri oli luottamus kippariin, että uskalsimme nukkua seisten veneen keinahdellessa eteenpäin. Kotona olimme seitsemän jälkeen, eli siis lähes hyvissä ajoissa ennen töihin lähtöä. Retki oli eräs hurjimmista kokemuksistamme siitäkin huolimatta, että porukka oli marinoitu monessa liemessä ennenkin: makrillin hajusta ei ollut tietoakaan.
Seuraava talvi oli onnekkaasti kova, ja niin saatiin mökin rakennustarpeet jäätä pitkin Håleen ja mökki kasattiin talkoovoimin hiihtolomalla -87. Mahtavan runsasta ja työteliästä talkooporukkaa oli yksi ulkopuolinen timpuri avustamassa asiantuntemuksellaan. Mökin valmistuminen oli Sepon harteilla -siis mökistä tuli hyvä. Myös Jaska (Jarkko Wiren) oli usein paikalla nähty työmyyrä. Samana talvena rakensi Rainer Stenskärissä meille oivallisen puuceen, joka lensi omalle paikalleen jäitä ja lumia pitkin. Takan ja piipun muurasi Napen liikunnanopettajakaveri Jari Salo, ja silloinkin oli ilo nähdä runsaslukuinen vaeltajajoukkio talkoissa Antti Aarnion johdolla. Kesällä -87 oli mökin vihkiäiset, joiden kummina toimi Tuula Ehrman ja samalla saivat alkunsa Hålskär-treffit.
Merisissi Hålskärin laiturissa. Kuva: Erkka HalmeHåle on toiminut kurssi- ja leiripaikkana hyvin ja tukikohtana se on ollut erittäin sovelias, varsinkin sen jälkeen kun Sepo teetti sinne 20 m pitkän mahtavan ponttoonilaiturin kesäkuussa -90. Samana kuukautena valmistui myös Hålen grillinurkkaus, jonka kävi muuraamassa Napen entinen opetuslapsi Reima Rantanen. Syksyllä -90 saatiin Håleen puiden ja työkalujen varastorakennus, jonka toimitti Heikkilän puutyöliike Nousiaisista lähes ilmaiseksi.
Vuonna 2000 päätettiin saari ostaa omaksi. Nyt meillä on siis oma saari, joka sopii erinomaisesti monien erilaisten tapahtumien pitopaikaksi. Håle on hyvin varustettu, mutta jokaiselle riittää saarella edelleen askartelua huolto- ym. pikkutöissä. Vaikka saarella on vielä pieniä hienosäätöhommia useitakin, niin toivottavasti nykyiset rakennelmat ja ennen kaikkea itse saaren luonto pystytään edelleen pitämään hyvässä kunnossa.
